034

Menetän otteen siitä miltä tuntuu tuntea jotain. 

Pelkään että menetän pian kaiken muunkin, kaikki valuu  sormien läpi enkä mä saa mistään kiinni, pian olen yksin yksinäinen ilman mitään ketään ja uskottelen itselleni etten tarvitse mutta kyllä mä tarvitsen. On ankeaa nukkua yksin, pelkään jokaista narahdusta ja tömähdystä ja rapinaa, vaikka meillä on kaksi kissanpentua joten en voi olettaa öiden olevan kuolemanhiljaisia. Ja mulla on nyt jo ikävä äitiä. Reilut pari viikkoa vielä.

Nautin jälleen naisenaolosta makaamalla sikiöasennossa kylppärin lattialla ja hamuillen buranaa peilikaapista. O painostaa eikä se yhtään ymmärrä etten jaksaisi nyt mitään, seinät kaatuu muutenkin päälle joten ole kiltti äläkä vaadi minulta niin paljon

Paino on jotain jossain, numeroita digitaalinäytöllä eikä mua kiinnosta enkä mä halua tietää, mä haluan pois ja mä katsoin eilen halli yu-mm-kisoja (..suomen kieli) ja ehkä se on oikeasti niin että strong is the new skinny enkä ole enää varma haluanko olla läskitön lihakseton olematon pieni keiju enkeli vai haluanko näyttä siltä kuin Ennis eilen. Silläkin on vähän liikaa lihaksia, mutta hei, mm-kisat. Mitä muuta olisin voinut odottaa.

vs.

?