Se on nyt tämän lorun loppu.

Mutta koska olen luuseri

tein taas uuden blogin

saatatte löytää sen

tai sitten ette

tai sitten kävelen itse lukijalaatikkoonne

035

Ei tunnu omalta
anteeksi

pidän varmaan pienen tauon ja tulen sen jälkeen kertomaan blogin tulevaisuudesta

034

Menetän otteen siitä miltä tuntuu tuntea jotain. 

Pelkään että menetän pian kaiken muunkin, kaikki valuu  sormien läpi enkä mä saa mistään kiinni, pian olen yksin yksinäinen ilman mitään ketään ja uskottelen itselleni etten tarvitse mutta kyllä mä tarvitsen. On ankeaa nukkua yksin, pelkään jokaista narahdusta ja tömähdystä ja rapinaa, vaikka meillä on kaksi kissanpentua joten en voi olettaa öiden olevan kuolemanhiljaisia. Ja mulla on nyt jo ikävä äitiä. Reilut pari viikkoa vielä.

Nautin jälleen naisenaolosta makaamalla sikiöasennossa kylppärin lattialla ja hamuillen buranaa peilikaapista. O painostaa eikä se yhtään ymmärrä etten jaksaisi nyt mitään, seinät kaatuu muutenkin päälle joten ole kiltti äläkä vaadi minulta niin paljon

Paino on jotain jossain, numeroita digitaalinäytöllä eikä mua kiinnosta enkä mä halua tietää, mä haluan pois ja mä katsoin eilen halli yu-mm-kisoja (..suomen kieli) ja ehkä se on oikeasti niin että strong is the new skinny enkä ole enää varma haluanko olla läskitön lihakseton olematon pieni keiju enkeli vai haluanko näyttä siltä kuin Ennis eilen. Silläkin on vähän liikaa lihaksia, mutta hei, mm-kisat. Mitä muuta olisin voinut odottaa.

vs.

?

033

Tänään 45 minuuttia ohjelmassa käsiteltiin mulle ja varmasti monelle muullekin tuttua aihetta, enkeli-Elisaa(click). Klikatkaa tota nimeä ja sivun laidasta löytyy lisää asiaan liittyviä linkkejä jos kiinnostaa. Ohjelman saa varmaan katsottua katsomosta, siinä haastateltiin mm. Minttistä.

En tiedä teistä muista, mutta mulle toi on aina ollu jollain tavalla tosi arka paikka. Pysäyttävä. Oon itse elänyt noita samoja hetkiä, samaistuminen on niin helppoa että itken ton tytön läheisten puolesta. Olkaa musta nyt mitä mieltä vaan.

Toisinaan olen onnellinen etten enää toivo omia siipiäni,
25.2.2010

032

En oo varmastikaan ainoo joka on tänään vähän kesäfiilistelly tota auringonpaistetta, intouduin jopa pitkästä aikaa lähtemään lenkille. Mun vakiolenkkireitti oli kuitenkin suurelta osin vielä jäässä ja tosi liukas enkä ois jaksanu lenkkeillä tossa keskellä kaikkee ihmisten ilmoilla, joten tyydyin sit vaan kävelemään vajaat 5km sen liukkauden takia.

Paino nousee laskee nousee laskee jumittaa nousee ja tekis mieli heittää vaaka seinään ja linnottautuu peiton alle pariks viikoks. En muutenkaan jaksais olla vastuussa mistään, varsinkaan nyt kun joudun yli kaks viikkoa tekee ruokaa ja ahdistaa niin paljon, koska iskä jo eilen kommentoi että mun pitäs alkaa syömään jotain kun oon jo niin laiha...... Sanoo ihminen joka on nähny mut melkeen 20 kiloo laihempana (ja sillon en ees syönyt ikinä mitään) eikä se sillon hirveesti valitellut. Ehkä se johtuu siitä etten uskalla/kehtaa/jotain syödä muiden seurassa hirveesti, mut sit salaa ahmin vaikka mitä ja napostelen koko ajan etc. Se ahdistaa syödä kun siinä on muitakin, vaikka todellisuudessa ei niitä varmaan kiinnosta paljon paskaakaan syönkö paljon vai vähän tai otinko puoli kaloria liikaa ruokaa. Kaloriasia ois taas ihan eri aihe, mut enpä jaksa siitä alkaa kirjottelee nyt. En vieläkään oo päättänyt, opettelenko uudestaan laskemaan montako numeroa kilokaloria proteiinigrammaa suustani laitan sisään.

Laitoin sivunreunaan kyselyn, vastailkaa! Perustella saa kommenttilaatikkoon jos mieli tekee.

031

Lupasin postata ja kertoilla kuuluumisia ja melkein jätin postaamatta taas.

Kirjaan paljon asioita ylös. Helmikuussa lihoin 1,2 kiloa, jojottelin +/- 2,4kg ja lihoin puoli senttiä molemmista pohkeista. Eipä tossa oo mitään kertomista sinällään, ahdistaa vaan turvonnut maha ja turvonnut minä. Aivot lyö taaskin tyhjää, en tiedä mitä sanoisin, tarvitsen lomaa lomaa lomaa vaikka juurihan se loppui ja tämä jaksokin on "helppo". 5 kurssia, 2 koetta ja yks suullinen ylppäritasonen valtakunnallinen koe toisella kotimaisella, mut luottavaisin mielin meen sinnekin. Koulu on alkanut vihdoin kiinnostaa ja nyt metsästän netin syövereistä mahdollisia jatko-opiskelupaikkoja (vaihtoehtoja on liiikaaaaaaa), pitäs vaan osata valita. Halunko opiskella suomeksi, ruotsiksi vai englanniksi, haluanko mä edes jäädä Suomeen, mihin mä haluan panostaa enkä mä vielä voi tietää kirjotanko ens syksynä ällän ja een niinkun suunnitelmissa on.

Toivottavasti saisin postausinnon takaisin. Vaihteeks sukset ristissä O'n kanssa, joten musta ei tällä kertaa irtoa enempää.

030

Oon pahoillani viimeaikojen hiljaisuudesta ja tästä postaustauosta (mutta silti lukijoita on tullut lisää?), aika ei ole riittänyt ja oon ollut liian rättiväsynyt. Päivät menee koulussa ja illat autokoulussa, sitten syön syön syön syön, ehkä käyn katsomassa bloglovinin ja facebookin ja menen peiton alle odottamaan seuraavaa aamua ja herätysäänen murhaavaa soittoa kello kuusi.

Yritän huomenna postata jotain järkevää ja palauttaa itseni maailmankartalle. Puss och kram.