029

Vaikka mä en voi tietää pitäisikö yhtäkään näistä päivistä olla olemassa
voin silti todeta kliseisesti
everything happens for a reason
minäkin heräsin sen jälkeen todellisuuteen
vaikka pitkään toivoinkin etten olisi herännyt
ollenkaan

Sytytän suitsukkeen tai kaksi, keitän teetä
ja kuvittelen että tämä on kuin mikä tahansa muukin päivä
eikä vain 25.2.2010

O tulee tänään tänne
ehkä se vie mun ajatukset muualle
vaikka riideltiin enkä haluaisi
(vaikka onkin kiva kun ei joudu nukkumaan yksin)

Onneksi en toivo enää

028

9 päivää / -2,1 kiloa

Eilen oli mukavaa, sosialisoin, join hirveästi teetä ja söin vähän ja nukahdin bussiin smoothie kädessä ja siitä tuli lämmintä ja pahaa. Kuuntelen lohtumusaa (np Pariisin Kevät - Toisesta maailmasta), juon terästettyä iltateetä ja mietin mitä teen koko pitkän yön. Olen nukkunut koko päivän, lihakset ovat tuntuneet heikoilta ja.. I've been feelin' kinda lightheaded. Suomi ei taas onnaa ja oon syönyt tänään tosi paljon. Jos perustaisin ruokaohjelman sen nimeksi tulisi shitload of pineapple chunks. Nää ajatukset kumpuaa varmaan tästä teestä ja suitsukkeista ja siitä että voisin nukkua huomisen pois niin ei tarvitsisi käsitellä sitä päivää ja niitä ajatuksia. (Yritin kommentoida blogejanne mutta ei musta irtoa sanaa kirjainta mustetta mitään)

Huominen on liian pian

027

Parit uudet silmälasit, ilmoittautuminen autokouluun, rumat kynnet joita en jaksa ottaa kynsilakanpoistoaineella pois, uus ihana fjellari♥ ja huomenna lääkäriin ja sitten suunta kohti Helsinkiä. Oon laihtunut viikossa 1,5 kiloa.

Materialismionni kestää hetken. Samoin ilo pienemmästä luvusta vaa'alla, heitän loput ruoat roskiin ja ollaan taas pisteessä nolla kun mikään ei riitä ja kaikki alkaa alusta. Jos viikon päästä olisin taas 1,5kg kevyempi olisi paino alempana kuin piiiitkään aikaan. Se oli viimeks tammikuussa niin alhaalla.

Aivoissa lyö tyhjää. Ehkä postaan kännykällä huomena jotain on-the-road jos mulla sitten ois ees jotain kerrottavaa.

026

Postausinto hiipui postwanhatmasisteluun (fuck grammar, terkut marmorille) kun iskä päätti taas olla kiva ja kaataa paskaa niskaan oikeen kunnolla, haukkua joka ikisen asian musta ja niin edelleen. En jaksais olla täällä, päässä pyörii muutenkin liikaa ajatuksia ja sellanen olo että tää epävarmuus vois vielä tappaa.

O lähtee huomenna ulkomaille (tosi kivasti ilmotti nyt, et joo huomenna klo 17 lentokentälle...) ja mä lähden keskiviikkona varmaan taas makoilemaan kallioon sille punaselle sohvalle. Paino junnaa paikallaan.

Oikeastaan halusin postata vaan liittääkseni tän kuvan, eipä mulla kai oo muuta sanottavaa.

025

Väsymys. Wanhat meni hyvin, tein keskellä päivää hakaneulalla piilovekkejä hameeseen koska talloin helmalle ja sotkin sen vielä kermavaahtoonkin. Mulla oli kivaa mutta kuvat olivat kamalia, näytin kamalalta ja onneksi se on ohi. En vain jaksaisi sitä miten kaikki haluavat vatvoa sitä tästä eteenpäin ja katsoa videoita ja kuvia yhä  uudestaan ja ladata facebookin 50 kuvaa samasta mekosta eri kulmissa. Laitan itse ehkä yhden jos sitäkään, näytin joltain luistelijahuoralta (puhun kampauksestani) ja muutenkin ryhdittömältä ja kamalalta koska isän piti napsia kuvia juuri silloin kuin katsoin alas ja nostelin helmojani = näytin vähintäänkin Quasimodolta.

Jatkot olivat paskat bileet, ensin join liian vähän ja sitten liikaa, tanssin jalat kipeiksi (aivan kuin ne eivät olisi jo olleet hajalla kahdesta päivänäytöksestä ja aamun mininäytöksestä) ja mä näin miten sä seurasit katseellas niitä laihoja kauniita tyttöjä ja pidit näkemästäs, haluaisit että minäkin olen sellainen. Siksi kerroit mulle mikä on N'n naisihanne ja taktikoiden et kertonut omaasi. Dj sai nenän poskelle ja häipyi musakamoineen ja bileetkin kuolivat kolmelta. Tuntematon tyttö änkesi kanssani vessaan ja tilitti suhdekoukeroitaan, autoin parhaani mukaan ja join lisää. Aamulla olo oli  kaikinpuolin kamala, heitit paskaa läppää ja mun päässä pyöri vieläkin tanssilattian täydelliset tytöt.

Minusta pitää tulla sellainen

Täydellinen tyttö huolettaa minua

tyttö on kaunis ja ystävällinen

minä vihaan häntä

024

Aloitan vaikka noista kyselyn tuloksista. Se päätty jo maanantaina, mut oon vähän hidas tällasissa eikä aina ole aikaa jne, mutta nyt selittelyt sikseen!

• Enemmään kuvia (17%)
• Enemmän tekstiä (34%)
• Kuvia minusta (88%)
• Tekstiä päivän tapahtumista (34%)
• Postauksia useammin (34%)
• Jotain muuta (kerron kommentilla!) (0%)

"Kuvia minusta" sai eniten ääniä ja niitä on tulossakin, esittelen mm. yhden motivaatiojutun tässä lähiaikoina toivottavasti ja muitakin kuvia on varmaan tulossa. Postausten pituutta oon jo viimeaikoina yrittäny petrata niinkun ootte saattanut huomata ja voisin yrittää alkaa kertoa myös vähän enemmän päivistäni. Postaustahdista en oikeestaan osaa luvata mitään, yritän välttää ainakin pitkiä taukoja mut mitään hyperaktiivista postaamista en voi luvata. Nyt ois hyvä hetki heittää risut ja ruusut kommenttiboksiin tästä blogista jos mieli tekee!

Sitten eiliseen ja tähän päivään. Melkein paastosin eilen, aamulla pari ruokalusikkaa kaurapuuroa ja loppupäivän olisin ollut ilman mitään ellei äiti olisi ollut illalla yhdeksältä kotiin tullessani ruokien kanssa vastassa.. Yritin siinä sitten mennä vaan omaan huoneeseen ja purkaa laukkua ja sellasta, mut äiti huuteli muutamaan otteeseen että enkö tuukaan syömään, oonhan harjotellu wanhoja monta tuntia että varmasti on nälkä ja mun tekosyyt oli aika lopussa. Paino laski silti liian vähän.

Tänään sain taas kuulla valtavuudestani, "mee pois mun sylistä mun jalat murskaantuu!".. Tuntui tosi kivalta, varsinkin kun katsomossa ei ollut yhtään vapaita paikkoja eikä mulle varattu paikkaa vaikka luvattiin (olin vähän myöhässä paikalla erään opettajan takia) joten lähdin sitten pois. Kieltämättä silloin(kin) oli aika unwanted-fiilis.

Yritän mennä aikaisin nukkumaan ja yrittää olla panikoimatta perjantaita liikaa. Eilisissä wanhojenharkoissa olin jo ihan paniikissa vaikka katsomossa oli vaan iskä ja pari kaveria...... Mitäs sitten kun siellä on yli sadan tanssiparin vanhemmat ja puoli kaupunkia. Harkitsen vahvasti rohkasuryyppyjä ennen tanssia, oli se kuinka huono vaihtoehto tahansa mutta pelkään että oikeesti saan jonkun paniikkikohtauksen tai jonkun siellä. 

Onko kellään lukijalla samaa edessä perjantaina vai meettekö jo huomenna penkkarimeiningeissä? Viimehetken vinkkejä tähän jännittämiseen otetaan vastaan..

023

Oon jotenkin sanaton vaikka samalla haluaisin postata. Kuvittelin aamuisen lakitiedon kokeen menneen hyvin mutta parin tunnin päästä tarkistuksessa selvisi miten typeriä virheitä olin tehnyt, sekoittanut yksinkertaiset termit keskenään ja ollut turhan huolimaton perimysjärjestyksen kanssa ja kuluttajansuoja-asiatkin meni miten meni.

Mulla on 1,5h aikaa lukea tiisliskiven kokoinen uskonnonkirja ja tehdä etiikkaprojektia ennen kolmen tunnin tanssitreenejä ja tää on muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa. Ehkä keitän teetä ja soitan lisää smg'tä jos ajatukset siitä selkenis. Vastaan kommentteihinne viimeistään illalla.

Paino jojottaa päivässä puolta kiloa ylös alas ylös alas alas ylös
muutenkin menkoista turvonneena saa vaan toivoa että mahdun perjantaina vanhojenmekkoon. 

Tai sitten ei vain pitäisi syödä

O aikoo nähdä täydellistä tyttöä ja mua vähän pelottaa.

022

Another nothing

Avaan bloglovinin, selailen läpi 16 postausta ja naputtelen kymmenkunta kommenttia ja vaivun sen jälkeen takaisin usvaiseen tyhjyyteen, harhaiseen todellisuuteen ja oleelliseen olemattomuuteen. Nää on just näitä hetkiä kun vihaan suomen kieltä, vihaan tätä blogia, itseäni, jokaista ajatusta ja sanaa joka musta kumpuaa, jokaista senttiä ja kiloa ja jokaista minua. Just näitä hetkiä kun tahtoisin taas perustaa uuden blogin, olla pelkuri ja luuseri ja luovuttaa, mutta se olis varmaan ihan liian helppoa. Enkä mä blogia vaihtamalla pääse pakoon tätä todellisuutta joka tappaa mua hiljaa päivä päivältä. Pakenen itseäni ja todellisuutta, elämää ja en tiedä mitä mun pitäisi tehdä.

Käytin koko illan piirrellen paperille tatskainspistä, mulle alkaa pikkuhiljaa selvitä mitä hakkaan mun ihoon. Pitää vaan osata ensin yhdistää noista kaunis kokonaisuus. Pitäisi osata kerätä mun palapelin palat ja tehdä musta kokonainen, edes jotain muuta kun eksynyt lapsi ilman kenkiä pimeällä kujalla.

Olen uskotellut itselleni ja muille jo viime torstaista lähtien, että luen kahteen kokeeseen jotka odottelee mua heti ensviikon alussa, mutten mä oikeasti ole avannut yhtään kirjaa. Leijun yhä mun usvaisessa tyhjyydessä itseni kanssa, katson fiktiivisiä sarjoja ja kuvittelen miltä tuntuisi elää.

Enkä mä vieläkään tiedä ovatko nämä hyvästit, olenko mä luovuttaja

Kolmentoista päivän päästä siitä on kaksi vuotta

kun en kuollutkaan

021

Väsyttää. Kolmen tunnin tanssiharkat, subi ja tuubi pringlesejä ja kalkkitablettiöverit koska niistä tulee ihan jäätävän huono olo (koska ne on makeutettu sorbitolilla, liikakäytöstä huono olo ja silleen).

Tälläst tänään. Oon laihtunu melkeen kilon siitä lihotusta 2,3 kilosta mut tätä vauhtii en ikinä oo ens lauantaina sopiva mun mekossa.

Vittu mä vihaan sitä täydellistä tyttöä joka tekee kaiken paremmin kun minä, on kauniimpi ja nyt se on mennyt ostamaan tismalleen samanlaiset silmälasit kun mulla ja se näyttää niissäkin mua paremmalta. Ärsytysprosentti 300, mua inhottaa kun se pitää olla joka asiassa parempi ja mä oon vaan huono huono huono huono

020

Tasan 1000 kävijää! Kiitos kaikille, ootte ihania, varsinkin te jotka ootte itsenne klikkaillu tonne lukijalaatikkoon tai raapustanu jopa kommentin.

Oon aijemmin sanonut, että tää blogi antaa mun elämästä synkemmän kuvan kuin mitä se oikeasti on, mutta on alkanut viimeaikoina tuntua asian olevan aivan päinvastoin. Mua pelottaa kirjoittaa siitä tästä ja tuosta ja noista kun tiedän miten monen tutun silmät näitäkin rivejä nyt lukee. Mua pelottaa mitä ihmiset ajattelee jos kerron jotain mitä ei päälle päin musta jaksaisi uskoa (..ja mitä ulkonäkö nyt muutenkaan kenestäkään kertoo?). Oon tosi yksinäinen ja kuulemma musta näkee kilometrien päähän miten paha mun on olla ja miten masentunut oon. Tänään kuitenkin jaksoin sosialisoida  muutaman ei-niin-tutun ihmisen kanssa niitä näitä (lähinnä vanhojentansseista). Öisin kyyneleet nuolee mun poskia enkä mä edes vaivaudu pyyhkimään niitä suolaisia vanoja pois, olo on arvoton ja painajaiset syö mun unet. Ahdistaa muutenin koko ajan ja tekisi mieli vain kadota. "Ystävät" vaihteeksi kääntäneet selkänsä, tai ei ne sitä suoraan sano mutta oon kuullut mitä ne musta puhuu muille. Mun seuraan on kyllästytty.

Tää postaus on nyt vähän pitempi kuin muut, ehkä ihan hyvä (tai ei, kertokaa tai äänestäkää kyselyssä!) että joku saa tästä vähän enemmän irti. Oon taas juuttunut ahmimiskierteeseen, viikossa paino on noussut +2,3kg ja mä voisin vajota maan alle. Karkeasti laskettuna se on 3000-4000 kaloria päivässä (näkisittepä ilmeenne nyt).  Kymmenen päivää aikaa ja oon kolme kiloa liian suuri mun mekkoon.

Tänään oon yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, hain uudet rautatabletit ja S'n pelästyttämänä myös kalkkitabletit ja yritän muistaa ottaakin niitä.. Mua palelee ja tekisi mieli syödä vaikka mitä, selaan lehdistä mainoksia ja vaeltelen s-marketin sipsihyllyllä, luen ravintoarvoja 20 minuuttia ennenkuin poistun kaupasta pieni smoothie mukanani ja menen bussilla kotiin. Oon juonut teetä, syönyt muutaman ruokalusikallisen kaurapuuroa, sen pienet smoothien sekä kotiin tultuani salaattia, ruisleivän ja muutaman kasvispyörykän.

Loppuilta menee turtuen enemmän sivu sivulta, kun tankkaan mustia koukeroita engalanninkirjan sivuilta. Opiskeltavaa on liikaa, kun tunnit olet kuluttanut nukkumiseen ja musiikin kuunteluun ja loppukurssista olen vain loistanut poissaolollani. Mä en jaksa, mutta kai mun on pakko.

019

Muutama onkin huomannut sivun laitaan ilmestyneen äänestyken, ja olisi kiva jos klikkailisitte mielipiteenne siihen ihan blogin tulevaisuutta ajatellen.

Mua pelottaa puhua numeroista, vaikka kaikki on nykyään numeroita. Koko tää bittiavaruus on ykkösiä ja nollia, tää teksti on ykkösiä ja nollia. Kaikki on. Mua pelottaa kertoa mitä vaaka näytti, mua pelottaa kertoa mitä haluaisin sen näyttävän, paljonko mittanauha sanoi tai minkä verran söin tänään.

Lamaannuttava väsymys ja uupumus peittelee mua lyijyharsoon, askeleet on raskaita ja tahtoisin vain nukkua. Pitäisi oikeasti alkaa napsia vitamiineja ja rautaa että heräisin omasta horroksestani.

Kaksi viikkoa mä jatkan tätä pelkurimaista pelleilyä, sitten saatte ihan oikeasti kuulla numeroista. Jollain tasolla salaa toivon ettette kuulisi, mutta musta alkaa pikkuhiljaa tuntua etten mä voi tälle mitään. Etten mä voi itselleni mitään ja että mun pitää tehdä se.

Kaksi viikkoa. Sitten.

Nuo samat sanat kuultu niin monta kertaa ennenkin

Milla hei sun täytyy muuttu

sun elämältäs suunta puuttuu

sä aina tartut tikkuun lyhimpään

se ei johda mihinkään

Sä et oo mikään tyttö enää

sun täytyis tehdä jotain järkevää

ja lapselliset leikkis lopettaa

018

Miksi kaikki on niin vaikeaa?

Tein onnetomia ulkoasumuutoksia joita ette edes huomaa, en käynyt taaskaan vaa'alla ja yritän postata illalla/huomenna jotain järkevää.

017

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin. 

2. Sen jälkeen kerro 7 random faktaa itsestäsi.
3. Anna awardi eteenpäin lempibloggaajille/ blogeille.
-

jjennyy, kiitos tästä♥
-

1. Oon melkeen joka kerta lusmuillu ja ollu tekemättä näitä haastejuttuja, koska en osaa/uskalla kertoa musta asioita. Tai ainakaan sellasia asioita, jotka ketään kiinnostais tai jotka ois enemmän kun kolme sanaa pitkiä. (Siks tuhlaan tän ensimmäisen liibalaaba-selittelyyn, että on enää vaan 6 juttua keksittävänä.)

2. Mun sisäinen pikku perfektionisti kuoli kun siirryin yläasteelta lukioon, koska numeroiden eteen piti oikeesti tehdä töitä enkä voinu lintsaamisen ohessa napsia kiitettäviä joka aineesta. Mun keskiarvo on nykyään jossain seiskan pinnassa (entisen 9- sijaan) vaikka oonkin lopettanut lintsaamisen. Lukion ykköseltä tuli enemmän poissaoloja kuin keskiverto abilla on koko kouluaikana, ja nyt kakkosella oon ryhdistäynyt ja lintsannut vaan muutaman kerran. Tää toinen fakta oli nyt aika sekalainen, mut sanoinhan että oon huono tässä.

3. Ilmasen itteäni paljon paremmin englanniks tai toisella kotimaisella, suomi on niin helvetin tönkkö kieli eikä millekään asialle oo sopivaa sanaa. Kirjotin jossain vaiheessa blogia englanniks kun pyörin jossain sh/tms forkalla ja sekin oli tietysti englanniks. (Emily, et muistais missä pyörittiin...? :D)

4. Mun kerrottavat asiat on hupenemaan päin. Voisin jakaa tylsiä tavisjuttuja jotka kaikki jo tietää, rakastan haaremihousuja, suitsuikkeita, hippeilyä ja saippuakuplia. Oon puolipassiivinen eläinaktivisti, kasvissyöjä ja välitän sekä eläinten että ihmisten oikeuksista. Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä että koko maailma on perseestä ja ihmiset itsekkäitä ja meidän tehtävä on muuttaa tätä parempaan suuntaan. Salaa toivon että saadaan homokasvissyöjäpresidentti niin asiat vois edistyy, vaikka Sauli on kyllä ihan yhtä hyvä henkilö johtamaan tätä maata. (Miten tää nyt meni saippuakuplista politiikkaan..?)

5. Being mainstream because not being mainstream is too mainstream. Oon kaappikaikkea ettekä te varmaan tajuu yhtään mitä yritän sanoo. "Ei susta ulkonäön perusteella arvais..." sitä mä tarkotan. Kaikille tulee hirveenä yllätyksenä nää mun aatteet ja lävistysaddiktiot (16 läväriä ja melkeen 2 vuotta kasvissyöntiä. Nää on ainakin ihan random faktoja!)

6. Haluisin laulaa ja tanssia eikä kukaan jaksa ottaa sitä tosissaan. Oon notkee kun näkkileipä, ja lopetin baletin ja voimistelun jo kolmannella luokalla. Sen jälkeen oon lähinnä harrastanu yleisurheiluu ja lentistä mut kummankin oon jo hylännyt kun mikään ei tunnu omalta (paitsi tää jääkappi-tietokone-jääkaappi -rundi jota harrastan jatkuvasti ja sit voi miettii miks bmi alkaa numerolla 2. Läski.).. Oon ehkä surkein urheilija ikinä ja salikortilla roikkuu 9/10 käyttämätöntä kertaa. Laulujuttuun vielä sen verran, että tahtoisin kovasti yksityislaulutunneille ja laulukamat Thomannilta, mutta kaikki maksaa ja opiskelijabudjetti ei oo hirveen venyvä, ja kaikki harrastukset alkaa syksysin jollon pitäs istua 24/7 nenä kirjassa koska ylppärit käy päälle. 

7. Multa on oikeesti nyt loppunu kerrottavat asiat. Täytän tänävuonna 18 ja odotan sitä innolla vaikka salaa pelkään et mitäköhän sit tapahtuu.

Haastan Bubble'n, vahinko kiertämään kun ei sekään osaa tehä tällasia.

Kaikki halukkaat jotka ei oo tätä vielä tehnyt, haastan teidät!