Se on nyt tämän lorun loppu.

Mutta koska olen luuseri

tein taas uuden blogin

saatatte löytää sen

tai sitten ette

tai sitten kävelen itse lukijalaatikkoonne

035

Ei tunnu omalta
anteeksi

pidän varmaan pienen tauon ja tulen sen jälkeen kertomaan blogin tulevaisuudesta

034

Menetän otteen siitä miltä tuntuu tuntea jotain. 

Pelkään että menetän pian kaiken muunkin, kaikki valuu  sormien läpi enkä mä saa mistään kiinni, pian olen yksin yksinäinen ilman mitään ketään ja uskottelen itselleni etten tarvitse mutta kyllä mä tarvitsen. On ankeaa nukkua yksin, pelkään jokaista narahdusta ja tömähdystä ja rapinaa, vaikka meillä on kaksi kissanpentua joten en voi olettaa öiden olevan kuolemanhiljaisia. Ja mulla on nyt jo ikävä äitiä. Reilut pari viikkoa vielä.

Nautin jälleen naisenaolosta makaamalla sikiöasennossa kylppärin lattialla ja hamuillen buranaa peilikaapista. O painostaa eikä se yhtään ymmärrä etten jaksaisi nyt mitään, seinät kaatuu muutenkin päälle joten ole kiltti äläkä vaadi minulta niin paljon

Paino on jotain jossain, numeroita digitaalinäytöllä eikä mua kiinnosta enkä mä halua tietää, mä haluan pois ja mä katsoin eilen halli yu-mm-kisoja (..suomen kieli) ja ehkä se on oikeasti niin että strong is the new skinny enkä ole enää varma haluanko olla läskitön lihakseton olematon pieni keiju enkeli vai haluanko näyttä siltä kuin Ennis eilen. Silläkin on vähän liikaa lihaksia, mutta hei, mm-kisat. Mitä muuta olisin voinut odottaa.

vs.

?

033

Tänään 45 minuuttia ohjelmassa käsiteltiin mulle ja varmasti monelle muullekin tuttua aihetta, enkeli-Elisaa(click). Klikatkaa tota nimeä ja sivun laidasta löytyy lisää asiaan liittyviä linkkejä jos kiinnostaa. Ohjelman saa varmaan katsottua katsomosta, siinä haastateltiin mm. Minttistä.

En tiedä teistä muista, mutta mulle toi on aina ollu jollain tavalla tosi arka paikka. Pysäyttävä. Oon itse elänyt noita samoja hetkiä, samaistuminen on niin helppoa että itken ton tytön läheisten puolesta. Olkaa musta nyt mitä mieltä vaan.

Toisinaan olen onnellinen etten enää toivo omia siipiäni,
25.2.2010

032

En oo varmastikaan ainoo joka on tänään vähän kesäfiilistelly tota auringonpaistetta, intouduin jopa pitkästä aikaa lähtemään lenkille. Mun vakiolenkkireitti oli kuitenkin suurelta osin vielä jäässä ja tosi liukas enkä ois jaksanu lenkkeillä tossa keskellä kaikkee ihmisten ilmoilla, joten tyydyin sit vaan kävelemään vajaat 5km sen liukkauden takia.

Paino nousee laskee nousee laskee jumittaa nousee ja tekis mieli heittää vaaka seinään ja linnottautuu peiton alle pariks viikoks. En muutenkaan jaksais olla vastuussa mistään, varsinkaan nyt kun joudun yli kaks viikkoa tekee ruokaa ja ahdistaa niin paljon, koska iskä jo eilen kommentoi että mun pitäs alkaa syömään jotain kun oon jo niin laiha...... Sanoo ihminen joka on nähny mut melkeen 20 kiloo laihempana (ja sillon en ees syönyt ikinä mitään) eikä se sillon hirveesti valitellut. Ehkä se johtuu siitä etten uskalla/kehtaa/jotain syödä muiden seurassa hirveesti, mut sit salaa ahmin vaikka mitä ja napostelen koko ajan etc. Se ahdistaa syödä kun siinä on muitakin, vaikka todellisuudessa ei niitä varmaan kiinnosta paljon paskaakaan syönkö paljon vai vähän tai otinko puoli kaloria liikaa ruokaa. Kaloriasia ois taas ihan eri aihe, mut enpä jaksa siitä alkaa kirjottelee nyt. En vieläkään oo päättänyt, opettelenko uudestaan laskemaan montako numeroa kilokaloria proteiinigrammaa suustani laitan sisään.

Laitoin sivunreunaan kyselyn, vastailkaa! Perustella saa kommenttilaatikkoon jos mieli tekee.

031

Lupasin postata ja kertoilla kuuluumisia ja melkein jätin postaamatta taas.

Kirjaan paljon asioita ylös. Helmikuussa lihoin 1,2 kiloa, jojottelin +/- 2,4kg ja lihoin puoli senttiä molemmista pohkeista. Eipä tossa oo mitään kertomista sinällään, ahdistaa vaan turvonnut maha ja turvonnut minä. Aivot lyö taaskin tyhjää, en tiedä mitä sanoisin, tarvitsen lomaa lomaa lomaa vaikka juurihan se loppui ja tämä jaksokin on "helppo". 5 kurssia, 2 koetta ja yks suullinen ylppäritasonen valtakunnallinen koe toisella kotimaisella, mut luottavaisin mielin meen sinnekin. Koulu on alkanut vihdoin kiinnostaa ja nyt metsästän netin syövereistä mahdollisia jatko-opiskelupaikkoja (vaihtoehtoja on liiikaaaaaaa), pitäs vaan osata valita. Halunko opiskella suomeksi, ruotsiksi vai englanniksi, haluanko mä edes jäädä Suomeen, mihin mä haluan panostaa enkä mä vielä voi tietää kirjotanko ens syksynä ällän ja een niinkun suunnitelmissa on.

Toivottavasti saisin postausinnon takaisin. Vaihteeks sukset ristissä O'n kanssa, joten musta ei tällä kertaa irtoa enempää.

030

Oon pahoillani viimeaikojen hiljaisuudesta ja tästä postaustauosta (mutta silti lukijoita on tullut lisää?), aika ei ole riittänyt ja oon ollut liian rättiväsynyt. Päivät menee koulussa ja illat autokoulussa, sitten syön syön syön syön, ehkä käyn katsomassa bloglovinin ja facebookin ja menen peiton alle odottamaan seuraavaa aamua ja herätysäänen murhaavaa soittoa kello kuusi.

Yritän huomenna postata jotain järkevää ja palauttaa itseni maailmankartalle. Puss och kram.

029

Vaikka mä en voi tietää pitäisikö yhtäkään näistä päivistä olla olemassa
voin silti todeta kliseisesti
everything happens for a reason
minäkin heräsin sen jälkeen todellisuuteen
vaikka pitkään toivoinkin etten olisi herännyt
ollenkaan

Sytytän suitsukkeen tai kaksi, keitän teetä
ja kuvittelen että tämä on kuin mikä tahansa muukin päivä
eikä vain 25.2.2010

O tulee tänään tänne
ehkä se vie mun ajatukset muualle
vaikka riideltiin enkä haluaisi
(vaikka onkin kiva kun ei joudu nukkumaan yksin)

Onneksi en toivo enää

028

9 päivää / -2,1 kiloa

Eilen oli mukavaa, sosialisoin, join hirveästi teetä ja söin vähän ja nukahdin bussiin smoothie kädessä ja siitä tuli lämmintä ja pahaa. Kuuntelen lohtumusaa (np Pariisin Kevät - Toisesta maailmasta), juon terästettyä iltateetä ja mietin mitä teen koko pitkän yön. Olen nukkunut koko päivän, lihakset ovat tuntuneet heikoilta ja.. I've been feelin' kinda lightheaded. Suomi ei taas onnaa ja oon syönyt tänään tosi paljon. Jos perustaisin ruokaohjelman sen nimeksi tulisi shitload of pineapple chunks. Nää ajatukset kumpuaa varmaan tästä teestä ja suitsukkeista ja siitä että voisin nukkua huomisen pois niin ei tarvitsisi käsitellä sitä päivää ja niitä ajatuksia. (Yritin kommentoida blogejanne mutta ei musta irtoa sanaa kirjainta mustetta mitään)

Huominen on liian pian

027

Parit uudet silmälasit, ilmoittautuminen autokouluun, rumat kynnet joita en jaksa ottaa kynsilakanpoistoaineella pois, uus ihana fjellari♥ ja huomenna lääkäriin ja sitten suunta kohti Helsinkiä. Oon laihtunut viikossa 1,5 kiloa.

Materialismionni kestää hetken. Samoin ilo pienemmästä luvusta vaa'alla, heitän loput ruoat roskiin ja ollaan taas pisteessä nolla kun mikään ei riitä ja kaikki alkaa alusta. Jos viikon päästä olisin taas 1,5kg kevyempi olisi paino alempana kuin piiiitkään aikaan. Se oli viimeks tammikuussa niin alhaalla.

Aivoissa lyö tyhjää. Ehkä postaan kännykällä huomena jotain on-the-road jos mulla sitten ois ees jotain kerrottavaa.

026

Postausinto hiipui postwanhatmasisteluun (fuck grammar, terkut marmorille) kun iskä päätti taas olla kiva ja kaataa paskaa niskaan oikeen kunnolla, haukkua joka ikisen asian musta ja niin edelleen. En jaksais olla täällä, päässä pyörii muutenkin liikaa ajatuksia ja sellanen olo että tää epävarmuus vois vielä tappaa.

O lähtee huomenna ulkomaille (tosi kivasti ilmotti nyt, et joo huomenna klo 17 lentokentälle...) ja mä lähden keskiviikkona varmaan taas makoilemaan kallioon sille punaselle sohvalle. Paino junnaa paikallaan.

Oikeastaan halusin postata vaan liittääkseni tän kuvan, eipä mulla kai oo muuta sanottavaa.

025

Väsymys. Wanhat meni hyvin, tein keskellä päivää hakaneulalla piilovekkejä hameeseen koska talloin helmalle ja sotkin sen vielä kermavaahtoonkin. Mulla oli kivaa mutta kuvat olivat kamalia, näytin kamalalta ja onneksi se on ohi. En vain jaksaisi sitä miten kaikki haluavat vatvoa sitä tästä eteenpäin ja katsoa videoita ja kuvia yhä  uudestaan ja ladata facebookin 50 kuvaa samasta mekosta eri kulmissa. Laitan itse ehkä yhden jos sitäkään, näytin joltain luistelijahuoralta (puhun kampauksestani) ja muutenkin ryhdittömältä ja kamalalta koska isän piti napsia kuvia juuri silloin kuin katsoin alas ja nostelin helmojani = näytin vähintäänkin Quasimodolta.

Jatkot olivat paskat bileet, ensin join liian vähän ja sitten liikaa, tanssin jalat kipeiksi (aivan kuin ne eivät olisi jo olleet hajalla kahdesta päivänäytöksestä ja aamun mininäytöksestä) ja mä näin miten sä seurasit katseellas niitä laihoja kauniita tyttöjä ja pidit näkemästäs, haluaisit että minäkin olen sellainen. Siksi kerroit mulle mikä on N'n naisihanne ja taktikoiden et kertonut omaasi. Dj sai nenän poskelle ja häipyi musakamoineen ja bileetkin kuolivat kolmelta. Tuntematon tyttö änkesi kanssani vessaan ja tilitti suhdekoukeroitaan, autoin parhaani mukaan ja join lisää. Aamulla olo oli  kaikinpuolin kamala, heitit paskaa läppää ja mun päässä pyöri vieläkin tanssilattian täydelliset tytöt.

Minusta pitää tulla sellainen

Täydellinen tyttö huolettaa minua

tyttö on kaunis ja ystävällinen

minä vihaan häntä

024

Aloitan vaikka noista kyselyn tuloksista. Se päätty jo maanantaina, mut oon vähän hidas tällasissa eikä aina ole aikaa jne, mutta nyt selittelyt sikseen!

• Enemmään kuvia (17%)
• Enemmän tekstiä (34%)
• Kuvia minusta (88%)
• Tekstiä päivän tapahtumista (34%)
• Postauksia useammin (34%)
• Jotain muuta (kerron kommentilla!) (0%)

"Kuvia minusta" sai eniten ääniä ja niitä on tulossakin, esittelen mm. yhden motivaatiojutun tässä lähiaikoina toivottavasti ja muitakin kuvia on varmaan tulossa. Postausten pituutta oon jo viimeaikoina yrittäny petrata niinkun ootte saattanut huomata ja voisin yrittää alkaa kertoa myös vähän enemmän päivistäni. Postaustahdista en oikeestaan osaa luvata mitään, yritän välttää ainakin pitkiä taukoja mut mitään hyperaktiivista postaamista en voi luvata. Nyt ois hyvä hetki heittää risut ja ruusut kommenttiboksiin tästä blogista jos mieli tekee!

Sitten eiliseen ja tähän päivään. Melkein paastosin eilen, aamulla pari ruokalusikkaa kaurapuuroa ja loppupäivän olisin ollut ilman mitään ellei äiti olisi ollut illalla yhdeksältä kotiin tullessani ruokien kanssa vastassa.. Yritin siinä sitten mennä vaan omaan huoneeseen ja purkaa laukkua ja sellasta, mut äiti huuteli muutamaan otteeseen että enkö tuukaan syömään, oonhan harjotellu wanhoja monta tuntia että varmasti on nälkä ja mun tekosyyt oli aika lopussa. Paino laski silti liian vähän.

Tänään sain taas kuulla valtavuudestani, "mee pois mun sylistä mun jalat murskaantuu!".. Tuntui tosi kivalta, varsinkin kun katsomossa ei ollut yhtään vapaita paikkoja eikä mulle varattu paikkaa vaikka luvattiin (olin vähän myöhässä paikalla erään opettajan takia) joten lähdin sitten pois. Kieltämättä silloin(kin) oli aika unwanted-fiilis.

Yritän mennä aikaisin nukkumaan ja yrittää olla panikoimatta perjantaita liikaa. Eilisissä wanhojenharkoissa olin jo ihan paniikissa vaikka katsomossa oli vaan iskä ja pari kaveria...... Mitäs sitten kun siellä on yli sadan tanssiparin vanhemmat ja puoli kaupunkia. Harkitsen vahvasti rohkasuryyppyjä ennen tanssia, oli se kuinka huono vaihtoehto tahansa mutta pelkään että oikeesti saan jonkun paniikkikohtauksen tai jonkun siellä. 

Onko kellään lukijalla samaa edessä perjantaina vai meettekö jo huomenna penkkarimeiningeissä? Viimehetken vinkkejä tähän jännittämiseen otetaan vastaan..

023

Oon jotenkin sanaton vaikka samalla haluaisin postata. Kuvittelin aamuisen lakitiedon kokeen menneen hyvin mutta parin tunnin päästä tarkistuksessa selvisi miten typeriä virheitä olin tehnyt, sekoittanut yksinkertaiset termit keskenään ja ollut turhan huolimaton perimysjärjestyksen kanssa ja kuluttajansuoja-asiatkin meni miten meni.

Mulla on 1,5h aikaa lukea tiisliskiven kokoinen uskonnonkirja ja tehdä etiikkaprojektia ennen kolmen tunnin tanssitreenejä ja tää on muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa. Ehkä keitän teetä ja soitan lisää smg'tä jos ajatukset siitä selkenis. Vastaan kommentteihinne viimeistään illalla.

Paino jojottaa päivässä puolta kiloa ylös alas ylös alas alas ylös
muutenkin menkoista turvonneena saa vaan toivoa että mahdun perjantaina vanhojenmekkoon. 

Tai sitten ei vain pitäisi syödä

O aikoo nähdä täydellistä tyttöä ja mua vähän pelottaa.

022

Another nothing

Avaan bloglovinin, selailen läpi 16 postausta ja naputtelen kymmenkunta kommenttia ja vaivun sen jälkeen takaisin usvaiseen tyhjyyteen, harhaiseen todellisuuteen ja oleelliseen olemattomuuteen. Nää on just näitä hetkiä kun vihaan suomen kieltä, vihaan tätä blogia, itseäni, jokaista ajatusta ja sanaa joka musta kumpuaa, jokaista senttiä ja kiloa ja jokaista minua. Just näitä hetkiä kun tahtoisin taas perustaa uuden blogin, olla pelkuri ja luuseri ja luovuttaa, mutta se olis varmaan ihan liian helppoa. Enkä mä blogia vaihtamalla pääse pakoon tätä todellisuutta joka tappaa mua hiljaa päivä päivältä. Pakenen itseäni ja todellisuutta, elämää ja en tiedä mitä mun pitäisi tehdä.

Käytin koko illan piirrellen paperille tatskainspistä, mulle alkaa pikkuhiljaa selvitä mitä hakkaan mun ihoon. Pitää vaan osata ensin yhdistää noista kaunis kokonaisuus. Pitäisi osata kerätä mun palapelin palat ja tehdä musta kokonainen, edes jotain muuta kun eksynyt lapsi ilman kenkiä pimeällä kujalla.

Olen uskotellut itselleni ja muille jo viime torstaista lähtien, että luen kahteen kokeeseen jotka odottelee mua heti ensviikon alussa, mutten mä oikeasti ole avannut yhtään kirjaa. Leijun yhä mun usvaisessa tyhjyydessä itseni kanssa, katson fiktiivisiä sarjoja ja kuvittelen miltä tuntuisi elää.

Enkä mä vieläkään tiedä ovatko nämä hyvästit, olenko mä luovuttaja

Kolmentoista päivän päästä siitä on kaksi vuotta

kun en kuollutkaan

021

Väsyttää. Kolmen tunnin tanssiharkat, subi ja tuubi pringlesejä ja kalkkitablettiöverit koska niistä tulee ihan jäätävän huono olo (koska ne on makeutettu sorbitolilla, liikakäytöstä huono olo ja silleen).

Tälläst tänään. Oon laihtunu melkeen kilon siitä lihotusta 2,3 kilosta mut tätä vauhtii en ikinä oo ens lauantaina sopiva mun mekossa.

Vittu mä vihaan sitä täydellistä tyttöä joka tekee kaiken paremmin kun minä, on kauniimpi ja nyt se on mennyt ostamaan tismalleen samanlaiset silmälasit kun mulla ja se näyttää niissäkin mua paremmalta. Ärsytysprosentti 300, mua inhottaa kun se pitää olla joka asiassa parempi ja mä oon vaan huono huono huono huono

020

Tasan 1000 kävijää! Kiitos kaikille, ootte ihania, varsinkin te jotka ootte itsenne klikkaillu tonne lukijalaatikkoon tai raapustanu jopa kommentin.

Oon aijemmin sanonut, että tää blogi antaa mun elämästä synkemmän kuvan kuin mitä se oikeasti on, mutta on alkanut viimeaikoina tuntua asian olevan aivan päinvastoin. Mua pelottaa kirjoittaa siitä tästä ja tuosta ja noista kun tiedän miten monen tutun silmät näitäkin rivejä nyt lukee. Mua pelottaa mitä ihmiset ajattelee jos kerron jotain mitä ei päälle päin musta jaksaisi uskoa (..ja mitä ulkonäkö nyt muutenkaan kenestäkään kertoo?). Oon tosi yksinäinen ja kuulemma musta näkee kilometrien päähän miten paha mun on olla ja miten masentunut oon. Tänään kuitenkin jaksoin sosialisoida  muutaman ei-niin-tutun ihmisen kanssa niitä näitä (lähinnä vanhojentansseista). Öisin kyyneleet nuolee mun poskia enkä mä edes vaivaudu pyyhkimään niitä suolaisia vanoja pois, olo on arvoton ja painajaiset syö mun unet. Ahdistaa muutenin koko ajan ja tekisi mieli vain kadota. "Ystävät" vaihteeksi kääntäneet selkänsä, tai ei ne sitä suoraan sano mutta oon kuullut mitä ne musta puhuu muille. Mun seuraan on kyllästytty.

Tää postaus on nyt vähän pitempi kuin muut, ehkä ihan hyvä (tai ei, kertokaa tai äänestäkää kyselyssä!) että joku saa tästä vähän enemmän irti. Oon taas juuttunut ahmimiskierteeseen, viikossa paino on noussut +2,3kg ja mä voisin vajota maan alle. Karkeasti laskettuna se on 3000-4000 kaloria päivässä (näkisittepä ilmeenne nyt).  Kymmenen päivää aikaa ja oon kolme kiloa liian suuri mun mekkoon.

Tänään oon yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, hain uudet rautatabletit ja S'n pelästyttämänä myös kalkkitabletit ja yritän muistaa ottaakin niitä.. Mua palelee ja tekisi mieli syödä vaikka mitä, selaan lehdistä mainoksia ja vaeltelen s-marketin sipsihyllyllä, luen ravintoarvoja 20 minuuttia ennenkuin poistun kaupasta pieni smoothie mukanani ja menen bussilla kotiin. Oon juonut teetä, syönyt muutaman ruokalusikallisen kaurapuuroa, sen pienet smoothien sekä kotiin tultuani salaattia, ruisleivän ja muutaman kasvispyörykän.

Loppuilta menee turtuen enemmän sivu sivulta, kun tankkaan mustia koukeroita engalanninkirjan sivuilta. Opiskeltavaa on liikaa, kun tunnit olet kuluttanut nukkumiseen ja musiikin kuunteluun ja loppukurssista olen vain loistanut poissaolollani. Mä en jaksa, mutta kai mun on pakko.

019

Muutama onkin huomannut sivun laitaan ilmestyneen äänestyken, ja olisi kiva jos klikkailisitte mielipiteenne siihen ihan blogin tulevaisuutta ajatellen.

Mua pelottaa puhua numeroista, vaikka kaikki on nykyään numeroita. Koko tää bittiavaruus on ykkösiä ja nollia, tää teksti on ykkösiä ja nollia. Kaikki on. Mua pelottaa kertoa mitä vaaka näytti, mua pelottaa kertoa mitä haluaisin sen näyttävän, paljonko mittanauha sanoi tai minkä verran söin tänään.

Lamaannuttava väsymys ja uupumus peittelee mua lyijyharsoon, askeleet on raskaita ja tahtoisin vain nukkua. Pitäisi oikeasti alkaa napsia vitamiineja ja rautaa että heräisin omasta horroksestani.

Kaksi viikkoa mä jatkan tätä pelkurimaista pelleilyä, sitten saatte ihan oikeasti kuulla numeroista. Jollain tasolla salaa toivon ettette kuulisi, mutta musta alkaa pikkuhiljaa tuntua etten mä voi tälle mitään. Etten mä voi itselleni mitään ja että mun pitää tehdä se.

Kaksi viikkoa. Sitten.

Nuo samat sanat kuultu niin monta kertaa ennenkin

Milla hei sun täytyy muuttu

sun elämältäs suunta puuttuu

sä aina tartut tikkuun lyhimpään

se ei johda mihinkään

Sä et oo mikään tyttö enää

sun täytyis tehdä jotain järkevää

ja lapselliset leikkis lopettaa

018

Miksi kaikki on niin vaikeaa?

Tein onnetomia ulkoasumuutoksia joita ette edes huomaa, en käynyt taaskaan vaa'alla ja yritän postata illalla/huomenna jotain järkevää.

017

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin. 

2. Sen jälkeen kerro 7 random faktaa itsestäsi.
3. Anna awardi eteenpäin lempibloggaajille/ blogeille.
-

jjennyy, kiitos tästä♥
-

1. Oon melkeen joka kerta lusmuillu ja ollu tekemättä näitä haastejuttuja, koska en osaa/uskalla kertoa musta asioita. Tai ainakaan sellasia asioita, jotka ketään kiinnostais tai jotka ois enemmän kun kolme sanaa pitkiä. (Siks tuhlaan tän ensimmäisen liibalaaba-selittelyyn, että on enää vaan 6 juttua keksittävänä.)

2. Mun sisäinen pikku perfektionisti kuoli kun siirryin yläasteelta lukioon, koska numeroiden eteen piti oikeesti tehdä töitä enkä voinu lintsaamisen ohessa napsia kiitettäviä joka aineesta. Mun keskiarvo on nykyään jossain seiskan pinnassa (entisen 9- sijaan) vaikka oonkin lopettanut lintsaamisen. Lukion ykköseltä tuli enemmän poissaoloja kuin keskiverto abilla on koko kouluaikana, ja nyt kakkosella oon ryhdistäynyt ja lintsannut vaan muutaman kerran. Tää toinen fakta oli nyt aika sekalainen, mut sanoinhan että oon huono tässä.

3. Ilmasen itteäni paljon paremmin englanniks tai toisella kotimaisella, suomi on niin helvetin tönkkö kieli eikä millekään asialle oo sopivaa sanaa. Kirjotin jossain vaiheessa blogia englanniks kun pyörin jossain sh/tms forkalla ja sekin oli tietysti englanniks. (Emily, et muistais missä pyörittiin...? :D)

4. Mun kerrottavat asiat on hupenemaan päin. Voisin jakaa tylsiä tavisjuttuja jotka kaikki jo tietää, rakastan haaremihousuja, suitsuikkeita, hippeilyä ja saippuakuplia. Oon puolipassiivinen eläinaktivisti, kasvissyöjä ja välitän sekä eläinten että ihmisten oikeuksista. Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä että koko maailma on perseestä ja ihmiset itsekkäitä ja meidän tehtävä on muuttaa tätä parempaan suuntaan. Salaa toivon että saadaan homokasvissyöjäpresidentti niin asiat vois edistyy, vaikka Sauli on kyllä ihan yhtä hyvä henkilö johtamaan tätä maata. (Miten tää nyt meni saippuakuplista politiikkaan..?)

5. Being mainstream because not being mainstream is too mainstream. Oon kaappikaikkea ettekä te varmaan tajuu yhtään mitä yritän sanoo. "Ei susta ulkonäön perusteella arvais..." sitä mä tarkotan. Kaikille tulee hirveenä yllätyksenä nää mun aatteet ja lävistysaddiktiot (16 läväriä ja melkeen 2 vuotta kasvissyöntiä. Nää on ainakin ihan random faktoja!)

6. Haluisin laulaa ja tanssia eikä kukaan jaksa ottaa sitä tosissaan. Oon notkee kun näkkileipä, ja lopetin baletin ja voimistelun jo kolmannella luokalla. Sen jälkeen oon lähinnä harrastanu yleisurheiluu ja lentistä mut kummankin oon jo hylännyt kun mikään ei tunnu omalta (paitsi tää jääkappi-tietokone-jääkaappi -rundi jota harrastan jatkuvasti ja sit voi miettii miks bmi alkaa numerolla 2. Läski.).. Oon ehkä surkein urheilija ikinä ja salikortilla roikkuu 9/10 käyttämätöntä kertaa. Laulujuttuun vielä sen verran, että tahtoisin kovasti yksityislaulutunneille ja laulukamat Thomannilta, mutta kaikki maksaa ja opiskelijabudjetti ei oo hirveen venyvä, ja kaikki harrastukset alkaa syksysin jollon pitäs istua 24/7 nenä kirjassa koska ylppärit käy päälle. 

7. Multa on oikeesti nyt loppunu kerrottavat asiat. Täytän tänävuonna 18 ja odotan sitä innolla vaikka salaa pelkään et mitäköhän sit tapahtuu.

Haastan Bubble'n, vahinko kiertämään kun ei sekään osaa tehä tällasia.

Kaikki halukkaat jotka ei oo tätä vielä tehnyt, haastan teidät!

016

Muhun iskee aina iltapäivisin tämä sama kammottava väsymys, ylitsepääsemätön uupumus ja tarve vaipua talvihorrokseen. Nukun huonosti ja syön miten sattuu, en ota vitamiinejani enkä rautaakaan. Siitä se kai johtuu. En tee asioita vaikka tiedän että pitäisi. Tuntuu pahalta lukea naistenlehtiä kun syömishäiriöartikkelit hyppivät silmille, en mä ole enää sairas mä mietin ja kurkkua kuristaa.

Mä meen nyt päiväunille, hylkään kouluhommat joiden deadlinet hengittää jo niskaan - samoin kuin koeviikko. Mä hylkään kaiken ja makaan peiton alla kunnes tää uupumus katoaa.

Tänään on tammikuun viimeinen päivä, enkä vieläkään ole saanut nukuttua kertaakaan kunnolla koko vuonna. Jospa mä tänään menisin aikaisemmin nukkumaan vaikka unilääkkeiden siivittämänä, koska alan oikeasti muistuttaa enemän zombia kuin ihmistä.

-700g eilisestä

en tiedä mitä tapahtui

nyt pitäisi pitää paino paikoillaan

kaksi viikkoa

sitten mä aloitan

015

No words needed

.

014

Olis varmaan pitäny varottaa etukäteen, mut tässä minä, bmi 20 ja hyi vittu  noita reisiä. Kuva antaa muutenkin varmaan aika paljon anteeks kun oon vähän eteenpäin kumartuneena kun otin kuvan, blogger ilosesti vielä raiskas laadunkin... Huomatkaa myös ihana muokkaukseni♥

Eipä mulla muuta.

EDIT// jos kiinnostaa, niin TÄSSÄ minä aikaisemmin

013

Perustin tämän blogin voidakseni aloittaa alusta, löytääkseni tien terveeseen mieleen ja laihdutuskierteen loppuun. Onnellisempaan elämään. Mutta en mä tiedä pystynkö tai haluanko..

Mua ahdistaa ihan tajuttomasti. Olen koko päivän saanut kuulla virheistäni suoraan ja rivien välistä, siitä miten mun ei pitäisi ostaa suklaata koska olen lihava, siitä miten mulla on juurikasvua ja olen ruma, miten olen epätäydellinen. Kuulin O'lta miten sen kaveri oli puhunut miten se tahtoisi todella laihan muijan jolla on isot tissit (laiha sillä on jo, kadehdin aina sitä tyttöä liikuntatunneilla), muttei O tietenkään kertonut mulle mitä se oli itse sanonut, varmasti arvasi miten arvottomaksi ja rumaksi ja kamalaksi itseni tuntisin koska en kuitenkaan ole mitä kukaan haluaisi. Tunnen jo niin ja sattuu, mietin siitä hetkestä lähtien miten en halua syödä, miten mun pitää laihtua ja tulla täydelliseksi. Mutsilla on saikkua viikko. Viikko aikaa kytätä mun syömisiä, niin se aina tekee.

Luen oikeista ongelmista ja tajuan että oon pisara valtameressä, kehitän omat ongelmani ja olen idiootti. Lukekaa Enkeli-Elisasta, nälänhädästä, sodista ja uskonnoista niin omat ongelmat katoaa. Ne patoutuu sisälle kun ne yrittää tukehduttaa ja räjähtää ulos kun olet yksin ja haavoittumaisimmillasi eikä itkusta tule loppua. Mua sattuu.

Mutta oikeasti me ollaan itsekkäitä paskoja. Ihmiset ajattelee vaan itteensä. Itsekkäitä paskoja. Mä tarkoitan joka ikistä sanaa ja joka ikistä teistä. Herätkää todellisuuteen.

012

Mä tahdon tuntea sen taas, "I didn't eat for three days so I could be lovely", sen lamauttavan kylmyyden ja voittajantunteen kun vaaka näyttää aina vain pienempiä numeroita. Mä tahdon kasvaa jäätä sisäänpäin ja muuttua täydelliseksi keijuksi ja viettää elämäni kesän, ruskettua ja antaa luiden paistaa läpi pitsisestä ihosta. (Save me)

Mä en ole edes uskaltanut käydä vaa'alla päiväkausiin enkä tiedä missä mennään

Psykiatrisesti vitun epäkorrekti

011

Turhuuspostaus. Mulla ei ole mitään sanottavaa, kurkku on järkyttävän kipeä ja painan liikaa. Juon sadatta mukia teetä ja katselen unohtuneita tv-sarjoja katsomosta. Nostalgiafiilistelen musiikkia ja yritän pitää silmät auki, koska painajaiset veivät taas yöunet. Miten siinä pitäisi muka voida nukkua, kun kaveristasi tulee kouluampuja ja sinut pakotetaan katsomaan vierestä läheistesi kuolemaa ja kidutusta? Itkin jo sitä ennen ihan liian pitkään V'tä, koska mä tuskin nään sitä enää koskaan. 

Oon blogeista selaillut näitä "jos saisit kaikki maailman rahat ja ilman mitään materialismisyyllisyyttä blaablaablaa", kaikki varmaan tietää kaavan. Tylsyyksissäni tein sitten kollaasin, tossa on useiden tuhansien eurojen arvosta materialismionnellisuutta ja lopuilla rahoilla mä ruokkisin Afrikan nälkäiset lapset ja lopettaisin eläinkokeet ja sponssaisin löytöeläinkoteja, antaisin vähäosaisemmille sen mitä ne tarvitsee, lopettaisin sodat etc. Pelastaisin maailman.

Oikeasti mulla on tosi paha olo ja haluaisin vain laihtua.

010

Joko se olen minä tai uudet e-pillerit tekevät musta hirviön. Muutenkin ahdistaa kaikki koska paino nousi ahmimisesta ja sen pitää laskea laskea laskea mutta enhän mä saisi. Vanhojentanssit ovat 27 päivän päästä ja sitten mä voin tehdä mitä vaan

Mä vaalennan takaisin mun hiusten omaan väriin, kasvatan ja laitan rastat takaisin
tai voisin värjätä rakkaan kirkkaanpunasen takaisin ja leikkiä hiustenleikkuukoneella jälleen

Mua pelottaa ja ahdistaa enkä mä usko meneväni vaa'alle pitkään aikaan
koska kaikki on sekavaa ja mua pelottaa
enkä mä halua mitään

Isä sanoo etten näe V'tä ehkä enää koskaan ja se rikkoo mua sisältä 

009

Mä olen ahminut kuusi päivää putkeen. Kuusi. Kuusi. Se on melkein viikon. Mä lihon lihon lihon lihon enkä osaa lopettaa syömistä. Mun ympärillä pörrää terkkari, optikko, omalääkäri, opo ja joudun kai tapaamaan psykologia ja sen pitäis arvioida mut. Ei tosin niissä merkeissä missä luulette ja mua naurattaa. Mä pelaan jotain sairasta peliä mun pään sisällä, kukaan ei huomaa mutta silti mä häviän. Häviän pelin ja lantiolle kasvaa senttejä, reidet lyllyy ja maha paistaa paidoista läpi ja kohta joku varmaan kysyy olenko raskaana. Mun pitäis ryhdistäytyä.

Ei tää maailma paremmaksi muutu

jos ei sitä paremmaksi tee

En saa mitään aikaiseksi. Pelottaa. Vaihdan e-pillerimerkkiä ja olen ihan varma, että saan siitä uudesta merkistä kaikki mahdolliset sivuvaikutukset, valtavan ruokahalun, aknen ja mielialavaihtelut ja kaikki mahdolliset huonot puolet. Se ois niin mun tuuria ja ihan oikein mulle, koska edellisestä keräsin pottiin vaan hyviä puolia (kuten sen, että iho parani huomattavasti).

008

Fiilisten villasukkia, mangoteetä, uusia suitsukkeita ja kuorruttamiani pipareita. Jouluisempi fiilis kuin jouluna. Piti nähdä Maijlmaa, mutta ei nähtykään, vietin liikaa aikaa musiikkikaupoissa ja Intian Basaari oli vieläkin kiinni 
ja mä olen lihonut 3 kiloa ja en osaa edes kuvailla miten paljon ihminen voi inhota itseään tälläisella hetkellä

Unohdin soittaa omalääkärille, mutta optikko on huomenna ja terkkari kaipailee mua luokseen torstaina. Kirjoittelen näitä tähän lähinnä siksi, että muistasin edes itse ilmaantua paikanpäälle silloin kuin pitäsi. Vieläkin väsyttää melkein kuolemaksi asti, voisin suosiolla sulkea koneen ja painua nukkumaan..

Ps, kun klikkaatte kommenteistanne "vastaa" ja vastaatte omaan kommenttilaatikkoonne, en mä tuu huomaamaan niitä vastauksia sieltä ikinä. Vai tuleeko bloggerissa siitä johonkin ilmoitus, että kommenttiisi on vastattu tms?

007

Miksi kaikki on niin vaikeaa? Ehkä yritän selvitä kaikesta asia kerrallaan..

1. Korjaa unirytmi

2. Soita omalääkärille 

3. Soita optikolle 

4. Yritä kasata psyyke 

Jos musta ei hetkeen kuulu niin oon vaan enemmän hajalla tai en tiedä. Äiti vitsailee kuolemasta ja mä itken verta sisäänpäin. En mä teitä silti unohda tai jätä vaikka tuskin hetkeen jaksan ilmotella itsestäni tai kommentoida ihania blogejanne.

006

Anteeks ettei musta oo kuulunut muutamaan päivään. Oon ollut aivan käsittämättömän väsynyt eikä mun unirytmi oo korjaantunut yhtään vaikka kuvittelin koulun saavan aikaan ees jotain vuorokausirytmiä. Ja terkut myös sille idiootille joka raiskaa lumiauraa kolisten pitkin asfalttia mun ikkunan takana öisin.....................

Eilen oli tosi hämmentävä hetki, aloin vahingossa laskea kaloreita vaikka en oo varmaan vuoteen laskenut kun oon luullu etten osaa. Otin mangopilttiä jääkaapista ja se iski takaraivoon hämmentävänä fläsärinä ja lukematta purkin kyljestä, tässä on 80 kaloria. (Oikeasti siinä on 81,25kcal, mutta ei sitä pysty ihan loppuun asti kaapimaan sitä purkkia joten w/e)

Mua oksettaa just nyt ihan sairaasti. Tuttuahan tää on ja osasin odottaakin, kun pillerilaatan vikoja nappeja taas syön. Ei se silti tee tästä yhtään parempaa oloa.

En osaa sanoa mitään, päässä lyö tyhjää ja olen tosi väsynyt. Jalassa on rasitusvamma ja ärsyttää, koska vanhojentanssiharkkoja on ollu vasta kaks kertaa. En haluu missata mitään, mut toisaalta en haluis riskeerata sitäkään et toi menis pahemmaks.

005

Ihan ensimmäiseksi haluaisin kiittää lukijoita ihanista kommenteista (ja ylipäänsä siitä että jaksatte lukea). En voinut uskoa silmäni, 7 kommenttia, vaikka ne nyt olivatkin 2-3 päivän ajalta. Paljon mun mittapuulla.

Mua ahdistaa ihan kamalasti. Loman loppuminen/koulun alkaminen stressaa, en pysty nukkumaan, näen liikaa painajaisia ja toisinaan jopa pelkään nukahtaa. Silmien ummistaminen venyy aamun pikkutunneille ja herätys soittaa minut ylös vain  muutaman tunnin katkonaisen unen jälkeen. Ei tällaisella kukaan jaksa. Uusi yhteiskuntaopin opettaja on ilkeä. Jos teet jotain muuta kuin istut hiljaa paikallasi katse natulittuna eteenpäin, saat huudot. Koko päivä meni muutenkin sumussa, kaikki ovat vieläkin ihan unessa eikä unirytmi ota siirtyäkseen. En ole tainnut juoda mitään kofeiinipitoista muutamaan päivään, se + unettomuus = tappoväsymys. "Ehkä mä tänään menen aikaisemmin nukkumaan" päättyy usein "hups jäin koneelle" tai sitten en vain uskalla mennä nukkumaan.

Kaikki on jotenkin erilaista ja tavallaan mä olen tosi yksin vaikka onhan mulla kavereita. Ne sydänystävät ovat vain liian kaukana. Musta ei varmaan koskaan tule sun Siiriä eikä susta mun Emiliaa, sulla on niin paljon muita jotka johdattelee sut niille poluille. Toivottavasti mä saan johdatella sut sitten yöelämään kunhan tästä ensin baari-ikä saavutetaan. Kaikki on muuttunut niin nopeasti ja muuttuu lisää. Saisin aloitella autokoulua, mutta ei silläkään ole kiire. Haluaisin että asiat pysyisivät edes hetken ennallaan ja samanlaisina, stressittöminä ja tavallisina. Mun pää vielä oikeasti räjähtää ellen saa tätä stressiä ja unettomuutta hallintaan.

Leikittelin tänään taas ajatuksella, että mitäpä jos vain lopettaisin syömisen, mutta enhän minä voi. Tj 39, ja sitten palaillaan asiaan (mutta toivottavasti paljon terveemmillä ajatuksilla). Tahdon lisää muumilimsaa, se on oikeasti ainoa limsa ja muutenkin ainoa alkoholiton hiilihapollinen juoma mistä pidän.

004

Tän päivän saldo on pitsaa, pari uutta koulukirjaa, fiksuja sanoja rastapään suusta ja jeesi leffa. Käytiin katsomassa toi Varasto, suosittelen jos kaipaatte naurua. Mutta siitä lähtee aika voimakkaat "huora lyö pääs patteriin" -vibat. Kukaan ei varmaan tajuu mitä tarkotan tolla, mutta ihan sama.

Juuri kun kuvittelin kaiken olevan hyvin saan vihat niskaani syyttömänä. Olisin mä soittanut jos olisit pyytänyt soittamaan, mutta et sä voi suuttua kun en tiennyt että halusit puhua mun kanssa. Tilasin turhia juttuja Kiinasta ja fiilistelen sitä, että voisin katsoa Skinssin kaks ekaa tuotsia taas. Kaipaan Cassieta.

Teki mieli postata mutta pää löi tyhjää, mutta nyt sitten sen Skinssin pariin ja vitut unirytmistä.

003

Paljon ahdistavia ajatuksia, "en mä ole kotona", piileskelyä, painajaisia. Unirytmin korjaamisesta voi vain uneksia - jos edes sitäkään. En saa unta, en saa nukuttua, heräilen, näen painajaisia ja olen vain väsyneempi kuin aijemmin. Näen painajaisia entisistä parhaista ystävistäni, entisestä kaveriporukastani jota ei enää ole. En mä kaipaa niitä ihmisiä, paskanjauhajia ja selkäänpuukottajia, mulla on paljon parempia ja aitoja ystäviä. Haluaisin silti, että he pysyisivät poissa painajaisistani.

Puhallan saippuakuplia sisällä ja yritän olla miettimättä asioita, jotka kuitenkin hyökkäävät pitkät punaiset kynnet ojossa mun päähän. Kuilun reunalla on lyhyt hetki, mutta vielä mä pysyn varpaillani sen reunalla. Synkkä pimeys tavoittelee mua ja mä tiedän etten saa antaa periksi.

Mä en tiedä mitä mun pitäis sanoa tai kertoa, mua ahdistaa ruoka ja paino mutten oikeastaan haluaisi puhua niistä. En halua antaa niille ajatuksille valtaa, paikkaa mun mielestä tai paikkaa tästä blogista. Kävin vaa'alla taas muutaman päivän tauon jälkeen eivätkä luvut olleet mieleisiä.

Btw, luen blogeja bloglovinin kautta, joten voi kestää vähän aikaa ennenkuin muistan lisäillä itseäni lukijalistoihinne.

Voisin jakaa teille vielä biisin, jota olen laulanut koko postauksen kirjoittamisen ajan (ja paljon muulloinkin). Ei tää oo silleen ees mun tyylistä musiikkia, mutta tiedän kenelle mä tän haluaisin laulaa.

002

Tää blogin aloittaminen on vähän jäänyt, koska en saa ulkoasua (vieläkään) mieleisekseni. Toinen asia, joka tätä on estellyt on mun paha olo ja ahdistus ja pelko, mä pelkään että mä täytän tänkin blogin sillä samalla paskalla ja hukun siihen samaan mustien aaltojen mereen.

Olisin tahtonut aloittaa blogin ja tämän ensimmäisen pitemmän postauksen mukavilla asioilla, mutta toisaalta tää on mun blogi ja mä kirjotan tänne mitä mä haluan. Itseäni varten mä tän kuitenkin teen, en muita.

Mä olen mustasukkainen vääristä asioista ja väärille ihmisille, mutta eivät ne silti tajua satuttavansa mua. Kääntäkää vaan veistä haavassa ja ripotelkaa suolaa päälle, eihän muhun satu.

001

Jospa tämä nyt olisi se uusi ja erilainen.