016

Muhun iskee aina iltapäivisin tämä sama kammottava väsymys, ylitsepääsemätön uupumus ja tarve vaipua talvihorrokseen. Nukun huonosti ja syön miten sattuu, en ota vitamiinejani enkä rautaakaan. Siitä se kai johtuu. En tee asioita vaikka tiedän että pitäisi. Tuntuu pahalta lukea naistenlehtiä kun syömishäiriöartikkelit hyppivät silmille, en mä ole enää sairas mä mietin ja kurkkua kuristaa.

Mä meen nyt päiväunille, hylkään kouluhommat joiden deadlinet hengittää jo niskaan - samoin kuin koeviikko. Mä hylkään kaiken ja makaan peiton alla kunnes tää uupumus katoaa.

Tänään on tammikuun viimeinen päivä, enkä vieläkään ole saanut nukuttua kertaakaan kunnolla koko vuonna. Jospa mä tänään menisin aikaisemmin nukkumaan vaikka unilääkkeiden siivittämänä, koska alan oikeasti muistuttaa enemän zombia kuin ihmistä.

-700g eilisestä

en tiedä mitä tapahtui

nyt pitäisi pitää paino paikoillaan

kaksi viikkoa

sitten mä aloitan

015

No words needed

.

014

Olis varmaan pitäny varottaa etukäteen, mut tässä minä, bmi 20 ja hyi vittu  noita reisiä. Kuva antaa muutenkin varmaan aika paljon anteeks kun oon vähän eteenpäin kumartuneena kun otin kuvan, blogger ilosesti vielä raiskas laadunkin... Huomatkaa myös ihana muokkaukseni♥

Eipä mulla muuta.

EDIT// jos kiinnostaa, niin TÄSSÄ minä aikaisemmin

013

Perustin tämän blogin voidakseni aloittaa alusta, löytääkseni tien terveeseen mieleen ja laihdutuskierteen loppuun. Onnellisempaan elämään. Mutta en mä tiedä pystynkö tai haluanko..

Mua ahdistaa ihan tajuttomasti. Olen koko päivän saanut kuulla virheistäni suoraan ja rivien välistä, siitä miten mun ei pitäisi ostaa suklaata koska olen lihava, siitä miten mulla on juurikasvua ja olen ruma, miten olen epätäydellinen. Kuulin O'lta miten sen kaveri oli puhunut miten se tahtoisi todella laihan muijan jolla on isot tissit (laiha sillä on jo, kadehdin aina sitä tyttöä liikuntatunneilla), muttei O tietenkään kertonut mulle mitä se oli itse sanonut, varmasti arvasi miten arvottomaksi ja rumaksi ja kamalaksi itseni tuntisin koska en kuitenkaan ole mitä kukaan haluaisi. Tunnen jo niin ja sattuu, mietin siitä hetkestä lähtien miten en halua syödä, miten mun pitää laihtua ja tulla täydelliseksi. Mutsilla on saikkua viikko. Viikko aikaa kytätä mun syömisiä, niin se aina tekee.

Luen oikeista ongelmista ja tajuan että oon pisara valtameressä, kehitän omat ongelmani ja olen idiootti. Lukekaa Enkeli-Elisasta, nälänhädästä, sodista ja uskonnoista niin omat ongelmat katoaa. Ne patoutuu sisälle kun ne yrittää tukehduttaa ja räjähtää ulos kun olet yksin ja haavoittumaisimmillasi eikä itkusta tule loppua. Mua sattuu.

Mutta oikeasti me ollaan itsekkäitä paskoja. Ihmiset ajattelee vaan itteensä. Itsekkäitä paskoja. Mä tarkoitan joka ikistä sanaa ja joka ikistä teistä. Herätkää todellisuuteen.

012

Mä tahdon tuntea sen taas, "I didn't eat for three days so I could be lovely", sen lamauttavan kylmyyden ja voittajantunteen kun vaaka näyttää aina vain pienempiä numeroita. Mä tahdon kasvaa jäätä sisäänpäin ja muuttua täydelliseksi keijuksi ja viettää elämäni kesän, ruskettua ja antaa luiden paistaa läpi pitsisestä ihosta. (Save me)

Mä en ole edes uskaltanut käydä vaa'alla päiväkausiin enkä tiedä missä mennään

Psykiatrisesti vitun epäkorrekti

011

Turhuuspostaus. Mulla ei ole mitään sanottavaa, kurkku on järkyttävän kipeä ja painan liikaa. Juon sadatta mukia teetä ja katselen unohtuneita tv-sarjoja katsomosta. Nostalgiafiilistelen musiikkia ja yritän pitää silmät auki, koska painajaiset veivät taas yöunet. Miten siinä pitäisi muka voida nukkua, kun kaveristasi tulee kouluampuja ja sinut pakotetaan katsomaan vierestä läheistesi kuolemaa ja kidutusta? Itkin jo sitä ennen ihan liian pitkään V'tä, koska mä tuskin nään sitä enää koskaan. 

Oon blogeista selaillut näitä "jos saisit kaikki maailman rahat ja ilman mitään materialismisyyllisyyttä blaablaablaa", kaikki varmaan tietää kaavan. Tylsyyksissäni tein sitten kollaasin, tossa on useiden tuhansien eurojen arvosta materialismionnellisuutta ja lopuilla rahoilla mä ruokkisin Afrikan nälkäiset lapset ja lopettaisin eläinkokeet ja sponssaisin löytöeläinkoteja, antaisin vähäosaisemmille sen mitä ne tarvitsee, lopettaisin sodat etc. Pelastaisin maailman.

Oikeasti mulla on tosi paha olo ja haluaisin vain laihtua.

010

Joko se olen minä tai uudet e-pillerit tekevät musta hirviön. Muutenkin ahdistaa kaikki koska paino nousi ahmimisesta ja sen pitää laskea laskea laskea mutta enhän mä saisi. Vanhojentanssit ovat 27 päivän päästä ja sitten mä voin tehdä mitä vaan

Mä vaalennan takaisin mun hiusten omaan väriin, kasvatan ja laitan rastat takaisin
tai voisin värjätä rakkaan kirkkaanpunasen takaisin ja leikkiä hiustenleikkuukoneella jälleen

Mua pelottaa ja ahdistaa enkä mä usko meneväni vaa'alle pitkään aikaan
koska kaikki on sekavaa ja mua pelottaa
enkä mä halua mitään

Isä sanoo etten näe V'tä ehkä enää koskaan ja se rikkoo mua sisältä 

009

Mä olen ahminut kuusi päivää putkeen. Kuusi. Kuusi. Se on melkein viikon. Mä lihon lihon lihon lihon enkä osaa lopettaa syömistä. Mun ympärillä pörrää terkkari, optikko, omalääkäri, opo ja joudun kai tapaamaan psykologia ja sen pitäis arvioida mut. Ei tosin niissä merkeissä missä luulette ja mua naurattaa. Mä pelaan jotain sairasta peliä mun pään sisällä, kukaan ei huomaa mutta silti mä häviän. Häviän pelin ja lantiolle kasvaa senttejä, reidet lyllyy ja maha paistaa paidoista läpi ja kohta joku varmaan kysyy olenko raskaana. Mun pitäis ryhdistäytyä.

Ei tää maailma paremmaksi muutu

jos ei sitä paremmaksi tee

En saa mitään aikaiseksi. Pelottaa. Vaihdan e-pillerimerkkiä ja olen ihan varma, että saan siitä uudesta merkistä kaikki mahdolliset sivuvaikutukset, valtavan ruokahalun, aknen ja mielialavaihtelut ja kaikki mahdolliset huonot puolet. Se ois niin mun tuuria ja ihan oikein mulle, koska edellisestä keräsin pottiin vaan hyviä puolia (kuten sen, että iho parani huomattavasti).

008

Fiilisten villasukkia, mangoteetä, uusia suitsukkeita ja kuorruttamiani pipareita. Jouluisempi fiilis kuin jouluna. Piti nähdä Maijlmaa, mutta ei nähtykään, vietin liikaa aikaa musiikkikaupoissa ja Intian Basaari oli vieläkin kiinni 
ja mä olen lihonut 3 kiloa ja en osaa edes kuvailla miten paljon ihminen voi inhota itseään tälläisella hetkellä

Unohdin soittaa omalääkärille, mutta optikko on huomenna ja terkkari kaipailee mua luokseen torstaina. Kirjoittelen näitä tähän lähinnä siksi, että muistasin edes itse ilmaantua paikanpäälle silloin kuin pitäsi. Vieläkin väsyttää melkein kuolemaksi asti, voisin suosiolla sulkea koneen ja painua nukkumaan..

Ps, kun klikkaatte kommenteistanne "vastaa" ja vastaatte omaan kommenttilaatikkoonne, en mä tuu huomaamaan niitä vastauksia sieltä ikinä. Vai tuleeko bloggerissa siitä johonkin ilmoitus, että kommenttiisi on vastattu tms?

007

Miksi kaikki on niin vaikeaa? Ehkä yritän selvitä kaikesta asia kerrallaan..

1. Korjaa unirytmi

2. Soita omalääkärille 

3. Soita optikolle 

4. Yritä kasata psyyke 

Jos musta ei hetkeen kuulu niin oon vaan enemmän hajalla tai en tiedä. Äiti vitsailee kuolemasta ja mä itken verta sisäänpäin. En mä teitä silti unohda tai jätä vaikka tuskin hetkeen jaksan ilmotella itsestäni tai kommentoida ihania blogejanne.

006

Anteeks ettei musta oo kuulunut muutamaan päivään. Oon ollut aivan käsittämättömän väsynyt eikä mun unirytmi oo korjaantunut yhtään vaikka kuvittelin koulun saavan aikaan ees jotain vuorokausirytmiä. Ja terkut myös sille idiootille joka raiskaa lumiauraa kolisten pitkin asfalttia mun ikkunan takana öisin.....................

Eilen oli tosi hämmentävä hetki, aloin vahingossa laskea kaloreita vaikka en oo varmaan vuoteen laskenut kun oon luullu etten osaa. Otin mangopilttiä jääkaapista ja se iski takaraivoon hämmentävänä fläsärinä ja lukematta purkin kyljestä, tässä on 80 kaloria. (Oikeasti siinä on 81,25kcal, mutta ei sitä pysty ihan loppuun asti kaapimaan sitä purkkia joten w/e)

Mua oksettaa just nyt ihan sairaasti. Tuttuahan tää on ja osasin odottaakin, kun pillerilaatan vikoja nappeja taas syön. Ei se silti tee tästä yhtään parempaa oloa.

En osaa sanoa mitään, päässä lyö tyhjää ja olen tosi väsynyt. Jalassa on rasitusvamma ja ärsyttää, koska vanhojentanssiharkkoja on ollu vasta kaks kertaa. En haluu missata mitään, mut toisaalta en haluis riskeerata sitäkään et toi menis pahemmaks.

005

Ihan ensimmäiseksi haluaisin kiittää lukijoita ihanista kommenteista (ja ylipäänsä siitä että jaksatte lukea). En voinut uskoa silmäni, 7 kommenttia, vaikka ne nyt olivatkin 2-3 päivän ajalta. Paljon mun mittapuulla.

Mua ahdistaa ihan kamalasti. Loman loppuminen/koulun alkaminen stressaa, en pysty nukkumaan, näen liikaa painajaisia ja toisinaan jopa pelkään nukahtaa. Silmien ummistaminen venyy aamun pikkutunneille ja herätys soittaa minut ylös vain  muutaman tunnin katkonaisen unen jälkeen. Ei tällaisella kukaan jaksa. Uusi yhteiskuntaopin opettaja on ilkeä. Jos teet jotain muuta kuin istut hiljaa paikallasi katse natulittuna eteenpäin, saat huudot. Koko päivä meni muutenkin sumussa, kaikki ovat vieläkin ihan unessa eikä unirytmi ota siirtyäkseen. En ole tainnut juoda mitään kofeiinipitoista muutamaan päivään, se + unettomuus = tappoväsymys. "Ehkä mä tänään menen aikaisemmin nukkumaan" päättyy usein "hups jäin koneelle" tai sitten en vain uskalla mennä nukkumaan.

Kaikki on jotenkin erilaista ja tavallaan mä olen tosi yksin vaikka onhan mulla kavereita. Ne sydänystävät ovat vain liian kaukana. Musta ei varmaan koskaan tule sun Siiriä eikä susta mun Emiliaa, sulla on niin paljon muita jotka johdattelee sut niille poluille. Toivottavasti mä saan johdatella sut sitten yöelämään kunhan tästä ensin baari-ikä saavutetaan. Kaikki on muuttunut niin nopeasti ja muuttuu lisää. Saisin aloitella autokoulua, mutta ei silläkään ole kiire. Haluaisin että asiat pysyisivät edes hetken ennallaan ja samanlaisina, stressittöminä ja tavallisina. Mun pää vielä oikeasti räjähtää ellen saa tätä stressiä ja unettomuutta hallintaan.

Leikittelin tänään taas ajatuksella, että mitäpä jos vain lopettaisin syömisen, mutta enhän minä voi. Tj 39, ja sitten palaillaan asiaan (mutta toivottavasti paljon terveemmillä ajatuksilla). Tahdon lisää muumilimsaa, se on oikeasti ainoa limsa ja muutenkin ainoa alkoholiton hiilihapollinen juoma mistä pidän.

004

Tän päivän saldo on pitsaa, pari uutta koulukirjaa, fiksuja sanoja rastapään suusta ja jeesi leffa. Käytiin katsomassa toi Varasto, suosittelen jos kaipaatte naurua. Mutta siitä lähtee aika voimakkaat "huora lyö pääs patteriin" -vibat. Kukaan ei varmaan tajuu mitä tarkotan tolla, mutta ihan sama.

Juuri kun kuvittelin kaiken olevan hyvin saan vihat niskaani syyttömänä. Olisin mä soittanut jos olisit pyytänyt soittamaan, mutta et sä voi suuttua kun en tiennyt että halusit puhua mun kanssa. Tilasin turhia juttuja Kiinasta ja fiilistelen sitä, että voisin katsoa Skinssin kaks ekaa tuotsia taas. Kaipaan Cassieta.

Teki mieli postata mutta pää löi tyhjää, mutta nyt sitten sen Skinssin pariin ja vitut unirytmistä.

003

Paljon ahdistavia ajatuksia, "en mä ole kotona", piileskelyä, painajaisia. Unirytmin korjaamisesta voi vain uneksia - jos edes sitäkään. En saa unta, en saa nukuttua, heräilen, näen painajaisia ja olen vain väsyneempi kuin aijemmin. Näen painajaisia entisistä parhaista ystävistäni, entisestä kaveriporukastani jota ei enää ole. En mä kaipaa niitä ihmisiä, paskanjauhajia ja selkäänpuukottajia, mulla on paljon parempia ja aitoja ystäviä. Haluaisin silti, että he pysyisivät poissa painajaisistani.

Puhallan saippuakuplia sisällä ja yritän olla miettimättä asioita, jotka kuitenkin hyökkäävät pitkät punaiset kynnet ojossa mun päähän. Kuilun reunalla on lyhyt hetki, mutta vielä mä pysyn varpaillani sen reunalla. Synkkä pimeys tavoittelee mua ja mä tiedän etten saa antaa periksi.

Mä en tiedä mitä mun pitäis sanoa tai kertoa, mua ahdistaa ruoka ja paino mutten oikeastaan haluaisi puhua niistä. En halua antaa niille ajatuksille valtaa, paikkaa mun mielestä tai paikkaa tästä blogista. Kävin vaa'alla taas muutaman päivän tauon jälkeen eivätkä luvut olleet mieleisiä.

Btw, luen blogeja bloglovinin kautta, joten voi kestää vähän aikaa ennenkuin muistan lisäillä itseäni lukijalistoihinne.

Voisin jakaa teille vielä biisin, jota olen laulanut koko postauksen kirjoittamisen ajan (ja paljon muulloinkin). Ei tää oo silleen ees mun tyylistä musiikkia, mutta tiedän kenelle mä tän haluaisin laulaa.

002

Tää blogin aloittaminen on vähän jäänyt, koska en saa ulkoasua (vieläkään) mieleisekseni. Toinen asia, joka tätä on estellyt on mun paha olo ja ahdistus ja pelko, mä pelkään että mä täytän tänkin blogin sillä samalla paskalla ja hukun siihen samaan mustien aaltojen mereen.

Olisin tahtonut aloittaa blogin ja tämän ensimmäisen pitemmän postauksen mukavilla asioilla, mutta toisaalta tää on mun blogi ja mä kirjotan tänne mitä mä haluan. Itseäni varten mä tän kuitenkin teen, en muita.

Mä olen mustasukkainen vääristä asioista ja väärille ihmisille, mutta eivät ne silti tajua satuttavansa mua. Kääntäkää vaan veistä haavassa ja ripotelkaa suolaa päälle, eihän muhun satu.

001

Jospa tämä nyt olisi se uusi ja erilainen.