Kirjaan paljon asioita ylös. Helmikuussa lihoin 1,2 kiloa, jojottelin +/- 2,4kg ja lihoin puoli senttiä molemmista pohkeista. Eipä tossa oo mitään kertomista sinällään, ahdistaa vaan turvonnut maha ja turvonnut minä. Aivot lyö taaskin tyhjää, en tiedä mitä sanoisin, tarvitsen lomaa lomaa lomaa vaikka juurihan se loppui ja tämä jaksokin on "helppo". 5 kurssia, 2 koetta ja yks suullinen ylppäritasonen valtakunnallinen koe toisella kotimaisella, mut luottavaisin mielin meen sinnekin. Koulu on alkanut vihdoin kiinnostaa ja nyt metsästän netin syövereistä mahdollisia jatko-opiskelupaikkoja (vaihtoehtoja on liiikaaaaaaa), pitäs vaan osata valita. Halunko opiskella suomeksi, ruotsiksi vai englanniksi, haluanko mä edes jäädä Suomeen, mihin mä haluan panostaa enkä mä vielä voi tietää kirjotanko ens syksynä ällän ja een niinkun suunnitelmissa on.
Toivottavasti saisin postausinnon takaisin. Vaihteeks sukset ristissä O'n kanssa, joten musta ei tällä kertaa irtoa enempää.
Mä todella toivon, että O seurais mua vielä... En halua menettää sitä, en tiedä miksi käyttäydyn niin tyhmästi. (Tai tiedän, mutta en osaa lopettaa sitä) Muakin ahdistaa turvonnut vatsa. Mietin tänään pitkästä aikaa, että entäs jos vain oksentaisin, mutta enpä edes saanut kunnon tilaisuutta siihen... Tulevaisuus on pelottavaa, mun pitäisi miettiä mitä kirjoitan. Toivottavasti sun ja sun O:si välit jotenkin selviäs! Jaksamisia<3
VastaaPoista